Tuutorointi on kivaa!

Tiesimme molemmat heti opiskelut aloitettuamme, että haluamme alkaa tuutoroimaan uusia opiskelijoita, kun sen aika eteen tulee. Niina haki tuutoriksi tammikuulle 2016 ja Jenni elokuulle 2016. Niina ja Jenni molemmat tuutoroivat elokuussa aloittaneita opiskelijoita, vaikka Niina oli ehtinyt aloittamaan tuutoroinnin jo tammikuussa.

Niina kertoo omia tuntemuksiaan miksi lähti mukaan:

”Päätin hakea ja pääsinkin jo heti tammikuussa 2016 tuutoriksi. Aloitin opiskeluni 2015 tammikuussa ja tuo ensimmäinen kerta tuutorina jännitti paljon. Ajattelin, että selviänköhän tästä ja saanko luokan ryhmäytymään? Minulle annettiin nopea koulutus tammikuun tuutorointiin ja sen jälkeen itse asiaan! Tammikuun tuutorointi sujui hyvin ja pidin hommasta, vaikka alkuun olikin jännittänyt ihan kauheasti”.

TAMKissa suurin osa sairaanhoitajaopiskelijoista aloittaa opiskelunsa elokuussa. Silloin olikin Niinalla ja Jennillä edessä varsinainen tulikoe.

”Olen toiminut jo lukiosta lähtien mukana erilaisissa järjestöissä ja tuutoroinneissa, joten päätös hakea TAMKin vertaistuutoriksi ei ollut vaikea. Kävin haastattelussa ja sain myöhemmin kuulla tulleeni valituksi. Fiilis oli mahtava! Minä pääsen olemaan mukana näiden uusien opiskelijoiden alkutaipaleella ja vaikuttamaan siihen, millaisen startin he opiskeluilleen saavat”, kertoo Jenni.

Myös Niina oli jo aiemman kipinän sytyttämänä hakenut syksylle vertaistuutoriksi:

"Meillä oli ennen syksyn tuutorointia neljä koulutusta, joista yksi oli yön yli kestävä KOPTERI-koulutus Marttisten leirikeskuksessa. Koulutus oli aivan mahtava ja siellä pääsi haastamaan itseään niin esiintyjänä kuin ihmisenäkin. Koska teimme yhteistyötä kaikkien vertaistuutoreiksi valittujen kanssa, saimme myös paljon uusia kavereita ja tunnelma oli todella hyvä ja avoin.

Tämä koulutus oli vapaampi ja rennompi kuin muut ja siellä ei ollut niin paljoa sitä niin sanottua asiapuhetta, vaan kävimme aika paljon läpi esiintymistä, ryhmässä toimimista ja sitä kuinka puhua 30 ihmisen edessä. Muilla koulutuskerroilla käytiin enemmän läpi erilaisia asioita, kuten mitä uusille opiskelijoille tulee kertoa KELAn asioista, asumisesta, koulutuksesta ja koulusta, opiskelija-ainejärjestöistä ja opiskelijakunnasta sekä monesta muusta opiskelijalle tärkeästä asiasta. Koulutukset olivat kaikki erittäin hyödyllisiä ja hyvin järjestettyjä. Niiden jälkeen oli varmempi olo lähteä tuutoroimaan uusia opiskelijoita”.

Kohti orientoivia

Elokuussa viimein koitti aika ottaa uudet opiskelijat vastaan. Olimme molemmat todella innoissamme siitä, koska olimmehan odottanut sitä hetkeä jo kevään koulutuksista asti. Niina odotti varsinkin sitä, että pääsee luomaan uusia sosiaalisia suhteita, jakamaan omaa tietouttaan muille sekä olemaan apuna ja turvana uusille opiskelijoille.

Koska orientoivien päivien aikana tuli paljon informaatiota ja uutta asiaa aloittaville opiskelijoille, oli yksi tärkeimmistä tehtävistämme yrittää keventää tunnelmaa leikkimällä erilaisia tutustumis- ja ryhmäytymisleikkejä. Oli ilo huomata, kuinka hyvin opiskelijat olivat mukana ja miten he olivat valmiita ryhmäytymään, vaikka tilanne oli ihan uusi ainakin suurimmalle osalle, ellei kaikille.

Oli myös hienoa huomata, kuinka he tukeutuivat toisiinsa ja auttoivat toisiaan heti alusta asti. Orientoivien päivien jälkeen oli sitten aika aloittaa lukujärjestyksen mukainen opiskelu ja osasimme odottaa, että opiskelijoille herää varmasti paljon kysymyksiä ja he tarvitsevat apua muun muassa luokkien etsimiseen. Olimme heidän tukenaan, sillä se on meidän tehtävämme.

Olemme alun tiukan puristuksen jälkeen viettäneet aikaa yhdessä koulun ulkopuolella erilaisten tapahtumien muodossa. Olemme myös pitäneet tuutoritunteja ja auttaneet tuuturoitaviamme parhaamme mukaan. Tuutorituntien sisällöt lähtevät vertaistuutoreiden ideoista tai yhdessä opettajatuutorin kanssa sovituista aiheista. Meillä on käytössä WhatAapp- ja Facebook-ryhmät, joiden välityksellä informoimme ja annamme neuvoja sekä vastaamme kysymyksiin. Tämä on osoittautunut erittäin hyödylliseksi ja hyväksi tavaksi.

”On tärkeää pitää orientoivien viikkojen lisäksi yllä koko ajan sitä mielikuvaa, että me tuutorit olemme tuutoroitavien kanssa samalla viivalla ja helposti lähestyttävissä. Siksi vapaa-ajan viettäminen heidän kanssaan on loistava tapa tutustua vapaammin koulun seinien ulkopuolella”, Jenni lisää.

Tuutorointi tarjoaa kokemuksia ja kontakteja

Jenni ja Niina olisivat valmiita tuutoroimaan vaikka koko koulutuksensa ajan, sen verran vaikuttuneita he toiminnasta ovat. ”Olenkin hakemassa aktiivituutoriksi ja ajattelin myös hakea tammikuulle tuutoriksi.” Niina kertoo.

Terveysalan tuutorit ovat kokonaisuudessaan erittäin tehokkaasti ja tiiviisti yhteistyötä tekevä joukko fiksuja ihmisiä. Tuutorointi hoidetaan hyvällä asenteella ja kaikesta tekemisestä välittyy tekemisen meininki. Hommat hoidetaan rennolla, mutta asiantuntevalla tavalla, unohtamatta pientä pilkettä silmäkulmassa. Kiitosta on sadellut eri tahoilta, varsinkin opettajatuutoreilta.

Opettajatuutoreiden ja vertaistuutoreiden välisen yhteistyön tulee toimia saumattomasti, jotta esimerkiksi orientoivista viikoista saadaan kaikki irti. Tuutoriopettajan ja vertaistuutoreiden yhteinen ideointi luo mahdollisuuden molempien osapuolten asiantuntemuksen hyödyntämiseen uusien opiskelijoiden perehdyttämisestä. Tästä syystä on tärkeää, että opettajatuutori ja vertaistuutorit tapaavat yhteisissä ideointitapaamisissa sekä pitävät yhteyttä sosiaalisen median avulla.

Vertaistuutoroinnin tulisi jatkua luontevasti myös orientoivan viikon jälkeen. Orientoivalla viikolla tulee paljon uutta tietoa, joten usein kysymyksiä herää vasta seuraavien viikkojen aikana, kun opiskelu varsinaisesti alkaa. Terveysalalla on sen verran hyvä tilanne, että kaikki opettajatuutorit ovat työlleen omistautuneita, aivan mahtavia tyyppejä. ”Aina välillä sitä unohtaa kokonaan juttelevansa opettajan kanssa”, Jenni naurahtaa. Juuri näin sen asian tuleekin olla, jotta uusille opiskelijoille jää turvallinen olo lähestyä sekä tuutoreita että tuutoriopettajaa.

Tuutoriopettajan on tärkeää antaa tilaa ja luottaa vertaistuutoreiden osaamiseen ja vastuunkantamiseen. On ollut ilo seurata vertaistuutoreiden ammatillista otetta ja innostusta tuutorointiin; opettajatuutorin näkökulmasta vertaistuutoreille on merkittävä rooli uusien opiskelijoiden orientoinnissa niin uuteen oppilaitokseen kuin uusiin oppimisympäristöihin. Osa opiskelijoista on muuttanut uuteen kaupunkiin opiskelemaan. Vertaistuutoreilla on tärkeä rooli opastaa mistä löytyvät opiskelijalle tärkeät palvelut, joita opiskelija tarvitsee arjessaan.

Tuutorointi on ollut kokemuksena täysi kymppi, paremmasta ei olisi voinut uneksiakaan, molemmat tytöt summaavat. Vastoinkäymisistä on selvitty ja missään vaiheessa ei ole tuntunut, että hommaa olisi annettu liikaa kenenkään harteille kannettavaksi. Tuutoroinnin kautta on löytänyt uusia ystäviä ja päässyt solmimaan ihan uudenlaisia suhteita eri alojen opiskelijoiden kanssa. Molemmat tytöt rohkaisevatkin kaikkia vertaistuutoreiksi mieliviä hakemaan ehdottomasti, koska näitä muistoja tulee vaalimaan koko loppuelämänsä!

Teksti: Sairaanhoitajaopiskelijat ja tuutorit, Niina Laakso ja Jenni Lintula sekä opettajatuutori Katja Muurinen, hoitotyön lehtori

Kuva: TAMKin arkistot

Vaihdossa Vietnamissa keväällä 2017

Vaihdossa Vietnamissa 28.2-2.6.2017

Miksi Vietnam? Miten sinä sinne asti? Osataanko siellä puhua englantia? Eikö sinua pelota yhtään? Minkälainen sairaanhoito kulttuuri siellä on? Nämä olivat ehkä ne yleisimmät ihmetystä aiheuttaneet asiat muissa, kun kerroin lähteväni vaihtoon Vietnamin pääkaupunkiin Hanoihin. Olen täällä 3 kuukautta käytännön harjoittelussa. Ensimmäisen kuukauden postoperatiivisella osastolla ja loppu kaksi kuukautta on jaettu akuuttiosastolla työskentelyyn ja tehohoitoon. Opiskelen tällä hetkellä toista vuotta sairaanhoitajaksi TAMK:ssa.

Kerron tässä jutussa hieman omista kokemuksistani vaihdon ollessa puolessa matkaa. Ohjaajani minun vaihdon ajan on Giang, neljännen vuoden sh- opiskelija, joka on puolestaan itse ollut viime syksynä TAMK:ssa harjoittelussa kolme kuukautta. Vietnamissa on tyypillistä, että vaihto-opiskelijaa ohjaa opiskelija, koska hoitajilla ei ole resursseja ohjata opiskelijoita kiireen (ja kielitaidon puutteen) vuoksi.

Noista kysymyksistä ja ihmetyksen aiheista; eli miksi Vietnam? No miksi ei, olen aiemmin matkustanut Thaimaassa ja pidin aasialaisesta kulttuurista, mutta huomasin melkein välittömästi, ettei Vietnamin kulttuuri ihan sama ole. Vietnam ei ole vielä ns. niin turistisoitunut maa kuin naapurinsa ja vaalea tukkainen, pitkä (paikallisten naisten keskipituus päälle 150cm, miesten päälle 165cm) vaaleaihoinen nainen aiheuttaa usein hyvin intensiivistä tuijottelua, johon saa tottua. Otin jo ennen matkaa asenteen, että minulla ei ole sen kummempia ennakkoluuloja tai odotuksia lähtiessäni Vietnamiin kuin, että otan vastaan tulevan avoimesti ja hymyilen paljon. Olen todennut, että tämä asenne on toiminut ja paikallisten kanssa hymyillään puolin ja toisin, vaikkei samaa kieltä puhutakaan.

Miten minä tänne asti lähdin? No ehkä juuri siksi, että halusin kokea jotain aivan erilaista, uutta ja ihmeellistä, mitä Suomessa en pääsisi kokemaan. Tämä toive on kyllä toteutunut paremmin kuin hyvin. Olen ollut ajoittain hyvin hämmentynyt ja ihmetellyt asioita, mutta en vaihtaisi kyllä päivääkään. Pääsin kuukauden aikana postoperatiivisella osastolla kanyloimaan, ottamaan verinäytteitä, pistämään ihon- ja lihaksen sisäisiä injektioita, laimentamaan lähinnä antibiootteja (joita käytetään paljon), antamaan lääkkeen iv:sti, mittaamaan verenpainetta manuaalimittarilla, poistamaan nenämahaletkun ja katetrin sekä hoitamaan haavoja. Ja näitä hoitotehtäviä sai tehdä useita kertoja päivässä, mikä oli opettavaista. Vietnamissa on tyypillistä, että suurin osa lääkityksestä menee iv:sti, joten melkein poikkeuksetta jokaisella potilaalla on kanyyli.

Akuuttiosasto, jossa tällä hetkellä olen, on toisessa sairaalassa, joka ei ole Giangin ja hänen luokkalaistensa ”kotisairaala”, mikä tarkoittaa sitä, että aivan niin paljon ei saa tehdä, kuin kotisairaalan opiskelijat. Paljolti olen tarkkaillut, mutta vähän jo päässyt tekemäänkin. Uusia asioita osastolla on ekg:n ottaminen, intuboinnin seuraaminen ja erilaista hoitoa vaativat potilaat sekä kiire. Viimeisin on ehkä yksi syy siihen, etten saa tehdä niin paljon, koska kaikki on tehtävä nopeasti ja itse en osaa asioita vielä niin hyvin, että toimintani olisi samalla nopeaa ja sujuvaa. Täällä on myös hyvin tyypillistä, että kun yksi tekee jotain toimenpidettä, katsoo kuusi ihmistä samaan aikaan toimintaasi, joten paineensietokykyä tarvitaan.

Englannin osaamisesta sanoisin, että suurimmalla osalla paikallisista ja opiskelijoista englannin kielen taito on melko heikko; osa ymmärtää, jos puhuu hitaasti, mutta aina ei silloinkaan. Moni on sanonut, että heillä on heikko sanasto, joten puhuminen ja sanojen ymmärtäminen on hankalaa. Englantia opetetaan koulussa, mutta siihen ei panosteta samalla tavalla kuin Suomessa eivätkä paikalliset kuule englantia esim. televisiostakaan. Ohjaajani Giang puhuu ja ymmärtää englantia sujuvasti ja hän kertoi opiskelleensa kieltä itsenäisesti noin vuoden. On onni, että ohjaajani puhuu englantia, koska muuten oleminen ja tekeminen sairaalassa olisi todella hankalaa, koska moni hoitaja tai lääkäri ei puhu englantia joko lainkaan tai hyvin vähän. Välillä harmittaa, kun en voi kommunikoida potilaiden kanssa, muuten kuin hymyilemällä ja koen, että jonkinlainen vietnamin kielen taito olisi ihan hyödyksi.

Sitten sairaanhoitokulttuurista Vietnamissa. Kuten voi olettaa, on se todella erilainen kuin Suomessa. Kokoan suurimpia eroja tähän alle oman kokemukseni ja näkemykseni pohjalta.

Ruuhka. Jos henkilöllä on tarve tavata lääkäri, hän jonottaa sairaalalla saadakseen vuoronumeron, joten jonottamaan voi joutua useita tunteja päivästä. Sairaalan ulko- ja sisäpuolella on satoja ihmisiä odottamassa vuoroaan, joten ruuhka sairaalalla ei ole mitenkään outoa. Henkilö ei siis voi puhelimitse varata aikaa lääkärille ja aika on aina lääkärille, ei hoitajalle, koska täällä hoitajat eivät tee ns. hoidon tarpeen arviointia potilaalle ja ohjaa sitä kautta lääkärille. Potilas myös maksaa kaikista hoitotarvikkeista/lääkkeistä, mitä hän sairaalahoitonsa aikana tarvitsee, joten hyvä vakuutus on tarpeellinen.

Yksityisyys. Lähinnä tämän puute oli alussa suuri yllätys/ ihmetys itselle. Ei verhoja yleensä osastolla ja sängyt vieri vieressä. Postoperatiivisella osastolla sänkypaikkoja 15, jos matkasängyt lasketaan, niin noin 17 ja yleensä yhtään sänkyä ei ole tyhjänä. Akuuttiosastolla olen laskenut, että jonain päivänä on ollut noin 20 potilasta samassa tilassa, mutta potilastilanne vaihtelee paljon päivästä riippuen. Hoitotoimenpiteet tehdään kaikkien näkyvillä, mutta ei tämä tunnu potilastakaan haittaavan. Potilaiden luona kiertää lääkäri opiskelijoiden kanssa ja potilaan hoitoon liittyvistä asioista puhutaan avoimesti potilastovereiden kuullen.

Sairaanhoitajan toimenkuva. Sh:n työtehtävät eroavat suomalaisesta aika paljon. Sairaanhoitajaksi opiskellaan yliopistossa ja sairaalakulttuuri on hyvin hierarkinen ja opiskelijalla ei ole paljoakaan sanavaltaa ja hoitajia ja lääkäreitä kuunnellaan tarkasti. Lääkärit opettavat ja ohjaavat sh- opiskelijoita, mikä on tyypillistä täällä. Opiskelija toimii kuitenkin hyvin omatoimisesti osastolla eikä häntä varsinaisesti kukaan ohjaa/valvo. Vietnamissa sh saa ottaa valtimoverinäytteen ja myös opiskelijat tätä harjoittelevat. Defibrillaattoria saa käyttää vain lääkäri, eikä sh- opiskelijoille sen käyttöä koulussa opeteta. Sh ei tee Vietnamissa ollenkaan perushoidollisia toimenpiteitä, vaan sen hoitaa potilaan omaiset ja omaisia näkee päivittäin potilaiden luona.

Käsihygienia. Tämä, kuten muukin hygieniataso ei ole kuin Suomessa. Suuri järkytys itselle oli ensimmäisenä päivänä, kun pesin käteni, ei käsipyyhepaperia ollut missään ja paperia harvoin on saatavilla. Myös saippua on usein loppu. Käsidesipulloja oli käytävillä, mutta ne olivat valitettavan usein tyhjiä. Postoperatiivisella osastolla hanskoja ei käytetty, kun laitettiin injektio tai kanyloitiin/ otettiin verinäyte. Itse sain käyttää hanskoja, mutta sitä hieman ihmeteltiin. Akuuttiosastolla hanskoja käytetään enemmän, koska potilaita ei tunneta niin hyvin. Yksi opiskelija sanoi minulle, että desinfioin käsiäni jatkuvasti, johon sanoin, että Suomessa käsihygieniassa ollaan todella tarkkoja.             

 Lueskelin tässä vaihdon aikana toisen sh- opiskelijan kokemuksia hänen vaihdostaan Hanoissa ja täytyy sanoa, että ihan kuin olisi ollut omia ajatuksia, joita luin. Pystyin samaistumaan täysin ja tiesin, mistä hän puhui, koska itse olen kokenut saman. Ihmetyksen aiheita on matkaan mahtunut paljon, mutta kaikkea ei pysty kirjallisesti tuottamaan. Ajattelen, että Vietnam kokonaisuudessaan on koettava itse, että tietää täysin, mistä puhutaan, koska sen verran on kulttuurieroja Suomen kanssa. Lopuksi haluan sanoa, että vaikka ihmetyksen ja kummastelun aiheita on ollut, ei se ole negatiivinen asia, vaan koen näkemykseni laajentuneen ja olen saanut paljon lisää oppeja. Ja vastauksena vielä tuohon kysymykseen, että eikö sinua pelota, niin kyllä pelotti ja jännitti lähteä, mutta en kadu hetkeäkään, että lähdin. Uskon, että enemmän olisi harmittanut, jos en olisi lähtenyt!

Aurinkoista ja lämmintä kesän odotusta!

Henna Hakkarainen

Kokemuksia VOO-harjoittelusta

VOO, eli "vastuuta ottamalla opit" -harjoittelumenetelmä antaa mielestämme opiskelijalle kokonaisvaltaisemman kuvan hoitotyön toteutuksesta ja antaa paremmat valmiudet itsenäiseen työskentelyyn tulevana sairaanhoitajana. Suoritimme VOO-jaksomme Taysin RS1-osastolla. Sen toteutuksessa oli mukana neljä opiskelijaa ja neljä päätoimista sairaanhoitajaohjaajaa.

Harjoittelumenetelmän tarkoituksena on, että opiskelijat pohtivat ja suunnittelevat hoidon toteutusta yhdessä ja pyytävät neuvoa ensisijaisesti toisiltaan. Jokaisessa vuorossa opiskelijoilla on myös yksi yhteinen ohjaaja, jolta voi tarvittaessa kysyä neuvoa.

Alussa ohjaajat neuvoivat ja ohjasivat enemmän, mutta tietojen ja taitojen karttuessa vastuu potilaiden hoidosta siirtyi opiskelijoille. Opiskelijoilla oli oma kanslia, jossa asioita pääsi miettimään rauhassa muiden opiskelijoiden ja ohjaajan kesken.

VOO-hankkeena toteutettu harjoittelu oli erittäin opettavainen ja ammattitaitoa kasvattava harjoittelu. Potilasta tuli hoidettua kokonaisvaltaisesti ja tuli itse ajateltua sitä, miksi toimin juuri näin.

Opiskelijat saivat enemmän vastuuta potilaista ja pääsivät paremmin mukaan potilaiden hoitoon, tulotilanteesta kotiutukseen. Potilaiden kokonaisvaltainen hoito, aina osastolle vastaanottamisesta jatkohoitoon siirtymiseen, tuli tutuksi. Harjoittelun aikana itsevarmuus omaan tekemiseen lisääntyi huomattavasti.

Ryhmässä toimiminen ja ongelmien ratkominen yhdessä toisten VOO-opiskelijoiden kanssa oli mukavaa ja opettavaista. Vuorovaikutustaidot karttuivat VOO-harjoittelun aikana muun henkilökunnan, potilaiden ja omaisten kanssa, sillä kaikki asiat hoidettiin todellisen tilanteen tavoin. Ohjaajien rooli oli aikaisempiin harjoitteluihin verrattuna pienempi ja lopulta he toimivat lähinnä sivustaseuraajina.

Ohjaajien kirjoittama päivittäinen palaute vuoron tapahtumista ohjasi hyvin toimintaa ja sen myötä tiesimme koko ajan millä osa-alueilla pitäisi vielä kehittyä. Pidimme VOO-harjoittelusta enemmän kuin aikaisemmista ”tavallisista” harjoitteluista ja koemme oppineemme todella paljon jakson aikana syöpäpotilaiden hoidosta. Osastolla meidät otettiin todella hyvin vastaan ja olimme osa työyhteisöä. VOO-harjoittelu oli toteutettu osaston puolesta todella hyvin ja meille oli järjestetty oma huone ja tietokoneet työrauhan varmistamiseksi.

Mielestämme VOO-harjoittelumenetelmää tulisi käyttää jokaisessa harjoittelupaikassa. Opiskelijat pääsevät tekemään itse asioita ja itse tekemällä oppii kaikista parhaiten. Vastuu potilaan hoidosta lisää myös opiskelijan tarvetta ymmärtää mitä on tekemässä ja miksi kyseinen asia tehdään. Tämä harjoittelu antoi paljon eväitä työelämään, rohkeutta, kriittisyyttä omaa työtä kohtaan, osaamista ja sairaanhoitajan ammattiin kasvamista. Tällaista harjoittelua suosittelisin kaikille syventävässä vaiheessa oleville opiskelijoille!

Opiskelijat tarttuivat tähän harjoittelun tarjoamaan mahdollisuuteen ennakkoluulottomasti ja innokkaasti. Opettajana oli ilo seurata heidän toimintaansa.

Teksti: sairaanhoitajaopiskelijat Atte Mäntylä, Emma Yltävä & Milja Köykkä sekä hoitotyön lehtori Katja Muurinen

Hoitotyön opiskelijat järjestivät elvytystapahtuman

TAMKin hoitotyön opiskelijat Joonas Mikkola, Mari Hakala, Elli Harju, Sanna Virjala, Jaana Länts ja Jarmo Alametsä järjestivät hankeopintoinaan elvytystapahtuman 18.10. Ideaparkissa. Lokakuun 16. päivä vietetään kansainvälistä Restart a heart -päivää, jonka tarkoituksena on lisätä tietoisuutta sydänpysähdyksestä. Tänä vuonna päivää vietettiin kolmannen kerran. Koska varsinainen vuosipäivä osui sunnuntaille, järjestettiin elvytystapahtuma tiistaina 18.10. Ensi vuoden Restart a heart -päivälle on suunnitteilla Guinnessin maailmanennätysyritys eli tarkoituksena olisi saada mahdollisimman moni osallistumaan erilaisiin elvytystapahtumiin samanaikaisesti ympäri maailman.

Euroopan elvytysneuvosto (European Resuscitation Council, ERC) päivitti elvytyssuositukset viime vuonna. Suosituksissa korostetaan maallikoiden aloittaman peruselvytyksen ja mahdollisimman varhaisen defibrillaation merkitystä sydänpysähdyksestä selviämisen kannalta.

Myös TAMKin opiskelijoiden elvytyspisteellä jaettiin tietoa elvytyksestä ja rohkaistiin ihmisiä kokeilemaan painantaelvytystä ja neuvovan automaattidefibrillaattorin käyttöä. Lisäksi opiskelijat jakoivat flyereita, joissa oli lyhyet ja yksinkertaiset elvytysohjeet maallikoille.

Erityisesti lapset kävivät rohkeasti kokeilemassa elvytystä, mikä on hienoa, sillä ERC:n tämän vuoden teemana on ”Kids Save Lives” (Suomessa ”Lapsetkin voivat pelastaa elämän”). ERC suositteleekin, että kaikille yli 12-vuotiaille lapsille opetettaisiin systemaattisesti elvytystaitoja. Aikuiset olivat arempia osallistumaan, ja moni perusteli asiaa sillä, että on jo käynyt elvytyskurssin aiemmin. Elvytystaitojen ylläpitäminen vaatii kuitenkin jatkuvaa kertausta eikä tätä tärkeää kansalaistaitoa voi harjoitella liikaa. Hienoa, että TAMK oli mukana edistämässä tätä elintärkeää asiaa. Toivottavasti olemme mukana myös ensi vuonna maailmanennätysyrityksessä.

Teksti ja kuva: Nora Hakio, TAMK, sairaanhoitajakoulutus, opettaja

                                                                                              

Valtakunnalliset Lihastautipäivät Tampereella 16.–17.4.2016

Sairaanhoitajaopiskelijat harjoittelemassa ammatillista vuorovaikutusta 

”Oli aivan mahtavaa, kun pystyi puhumaan heidän kanssaan ihan normaalisti ja he tulivat juttelemaan myös meidän kanssa. Siitä tuli sellainen olo, että minä kuuluin porukkaan mukaan, sekä me olimme heille tärkeä apu. Oli mahtavaa kokea se tunne, että saa olla toiselle avuksi ja tärkeä. Tapahtumassa oli ihania persoonia! Pääsimme paljon keskustelemaan ja nauramaan!”

Lihastautililiiton päivillä Tampereen rautatieaseman Scandic City hotellissa oli mukana avustamassa 22 ensimmäisen vuoden sairaanhoitajaopiskelijaa 15sh2e ryhmästä. Työskentely oli osa ammatillisen vuorovaikutuksen kurssia, jossa yhtenä osaamistavoitteena on että opiskelija tunnistaa omat vahvuutensa ja kehittämishaasteensa erilaisissa kohtaamistilanteissa ja osaa kehittää  vuorovaikutustaitojaan erilaisten ihmisten kanssa.

Päivillä työskenneltiin ennalta sovituissa pienryhmissä kahdessa vuorossa kahtena päivänä opettajan kanssa. Työnkuva oli luonteeltaan Lihastautiliiton päiville osallistuvien yleistä avustamista. Ennen tapahtumaa Lihastautiliiton edustaja kävi kertomassa tulevasta tapahtumasta, päivien kulusta sekä erilaisista lihastaudeista sekä miten ne näkyvät ulospäin – aina ei mitenkään! Päivään valmistauduttiin myös erilaisin viriketoiminnoin, mutta näitä ei pystytty toteuttamaan, koska tapahtuman aikataulu oli liian tiukka. 

Osalle ryhmäläisistä tapahtuma oli ensimmäinen kerta, jolloin pääsi avustamaan ihmisiä erilaisissa asioissa. Avustaminen päivien aikana oli pääasiassa ruokailussa avustamista, tavaroiden kantoapua, veden jakelua, wc:ssä avustamista ja siirtymisapua. Päiviltä saatiin kurssin teeman mukaisesti ammatillisesta vuorovaikutuksesta kokemusta - lihastautia sairastavan ihmisen kohtaamisesta. Lisäksi opiskelijat saivat myös arvokasta tietoa lihastaudeista.

Tapahtuman järjestäjiltä ja asiakkailta saatiin positiivista palautetta ja kiitosta paikanpäällä sekä myös sähköposteilla tapahtuman jälkeen. Opiskelijoiden läsnäolosta sekä avustamisesta pidettiin ja avustettavat olivat vastaanottavaisia avulle.

Opiskelijat pitivät kokemusta opettavaisena ja he voisivat osallistua uudelleenkin tämänkaltaiseen tapahtumaan. Kokemusta karttui ja tapahtuma antoi lisäantia ammatillisen vuorovaikutuksen toteutukselle.  Toiminnassa mukana olo on yksi tapa opiskella pienryhmässä aitoja vuorovaikutustilanteita.

”Päivä sai minut ajattelemaan, että voisin ryhtyä ehkä jonkun henkilökohtaiseksi avustajaksi, mitä olen aiemminkin miettinyt, sillä tämä antoi hyvän ensikosketuksen avustamiseen”

”Tärkeimpänä antina päivistä koin kurkistuksen lihastautia sairastavan arkeen. Lihastauti aiheuttaa monia käytännön esteitä, joita ei näin terveenä välttämättä ymmärrä täysin. Ihan arkisetkin asiat kuten lautasen kanto tai vessassa käynti voi koitua mahdottomaksi esteeksi ilman jatkuvaa avustusta”

”Tällainen pienryhmätyöskentely oli erityisen anteliasta. Sain päivältä paljon vaikka se kestikin niin vähän aikaa. Aloin myös vakavasti miettiä voisinko joskus tulevaisuudessa mahdollisesti työskennellä jonkin järjestön riveissä asiantuntijatehtävissä”

Kirjoittajat 

Sairaanhoitajaopiskelijat

Joanna Tolppaniemi

Karoliina Vesa

Melina Vainio

Olli Virtanen 

Katja Hautsalo, lehtori, TAMK, terveyspalvelut

Terhi Pekkinen, lehtori, TAMK, terveypalvelut

Orientation weeks for nursing exchange students 8.-19.2.2016

"Hei hei" to our family and friends!

Today we have said goodbye to our family and friends. We are starting a new experience in Tampere (Finland). We are going to stay 3 months meeting new people and learning the health care and culture of this country.

It has been hard to say goodbye to those who we love but we know that this experience will change our life, we will grow up and have so much fun. Because of that we won’t remember those who we have left behind...
 

Orientation starts!

Today we have met our coordinator Marika Kyllönen. She has given to us some information about Tampere and what we have to do while being here. But the most important is that we have had the first contact with our Erasmus mates. 

Health care and social service systems of Finland

Today we had the chance to meet our nursing teachers Sanna Laiho and Elina Botha. They introduced us the exchange programme. It has been a very interesting day because we didn’t just talk about Finland; we also have shared information about the health systems from the home countries of our class mates. Also today we had met the senior nursing students and they have made us a tour around TAMK, so we won’t get lost during our exchange programme. 

 

Medication calculation exam and clinical skills

Today we had an exam. We were a little nervous, but then we realised that we could get a good qualification because we had made this before. The coolest part is that we were in a class where we found an ambulance! After that, we went to practice some clinical skills and we discovered that there were some differences between Finland and our home countries.
 

 

 

 

Multicultural nursing care and Tampere city tour

Today we had the first contact with the students of the first year nursing degree. Elisa Airikkala gave us a lecture in multicultural nursing. We had to explain three things about us and then show to each other how the birds sing in our countries. It was very curious because the sings were very different in each country. After that, we made some groups of 5 persons each one and then we perform three cases. These cases were based on health typical situation but we couldn’t speak in English, so we had to communicate with each other using drama.

In the afternoon, the senior students took us for a tour around Tampere. It was great because we had the chance to go to Hotel Torni to have a coffee, the views were awesome! After that, we went to

Vapriikki (Tampere’s museum). We have seen the ice age animals, some precious stones,  strange animals, the history of Tampere…

 

Karaoke night

 

The classes are not the only unique things that we do with our class mates. We also have some fun after the university. We went to a karaoke and we sang some songs together like Mamma mia! There were Finnish people in the karaoke, so we had a good time hearing them singing in ‘’suomea’’.

 

 

 

 

 

Seminar day

 

Today we have shown our patriotic feelings and how proud we are about our countries. We have presented the most typical things of each country to the class mates, and some Finns students. Also they show us some typical food, expressions, costumes, famous places, sports … We have learnt a lot from them!!!

Northern lights!

 

After few days of searching the northern lights, we had the chance to see them. What a beautiful phenomenon! At last, it was one of the most important reasons why we have chosen Finland as a destination for our Erasmus.

First aid and ergonomic skills

Today we have practiced our ergonomics with Liisa Mannisenmäki and first aid skills with Tuija Rasku. We have practiced it in our home country university, but the chance to practice it with the physiotherapy students was good because they have given to us some tips to improve it.

Get ready for practical placements!

 

Today was the last day of our orientation week. We have made groups of exchange students and Finns students. The objective of that was working together to build a tower using spaghettis, tape, a marshmallow and thread. It was a great time! In the afternoon we went to see our placements with the senior students. They have shown us, where to take the clothes, where to change, and everything, so on Monday we know where to go and move around the hospital.

We want to thank the teachers and coordinators for these two orientation weeks. We have learned a lot about different issues around from different countries. We know that they have spent a lot of hours to prepare the classes and give us quality education.

What a night at Union disco!

 

Tonight we have gone to a discotheque called Union. There was a party of Erasmus students.

After that, we saw how the love was in the air!

Authors:

Nursing students Elisabet Ferrando Sanchez and Georgina Ros Brasó from Spain

Terveydenhoitajaopiskelijat vaihdossa Espanjassa

Olemme viimeisen vuoden terveydenhoitaja-opiskelijoita ja valmistumme keväällä. Teimme syventävän vaiheen aikuisten terveyden edistämisen harjoittelun Benalmadenassa, Espanjan aurinkorannikolla, jossa olimme yhteensä 6 viikkoa. Meitä oli harjoittelussa neljä opiskelijaa ja harjoittelun kesto oli kahta opiskelijaa kohden noin kolme viikkoa. 

Yksi harjoittelumme yhteistyökumppaneista oli Benalmadenan Suomalaiset ry, jolle pidimme terveyskioskia kahdesti viikossa. Kioskilla oli mahdollista mittauttaa hemoglobiinia, verensokeria, kokonaiskolesterolia, kehonkoostumusta sekä verenpainetta, sekä täyttää erilaisia seuloja ja riskitestejä. Benalmadenan Suomalaiset ry:n jäsenet käyttivät palveluitamme mielellään. 

Ensimmäinen viikko Benalmadenassa meni paikkoihin tutustumiseen, toiminnan suunnitteluun ja mainontaan. Toimintaa kehittäessä saimme idean, että tarjoaisimme Benalmadenan Suomalaiset ry:n jäsenille yksilöohjausta. Idea nousi esiin terveyskioskilla tehtyjen mittausten perusteella, sillä moni olisi tarvinnut yksilöllisempää aikaa käsitellä mittaustuloksia ja seuloja sekä niihin vaikuttavia elintapa-asioita.  Yksilöohjaukset osoittautuivat melko suosituiksi, vaikka alussa kynnys niiden varaamiseen vaikutti korkealta.

Olimme monella tapaa mukana yhdistyksen toiminnassa, kuten esimerkiksi sunnuntailounaalla ja petankissa. Tällä tavoin tutustuimme paremmin yhdistyksen jäseniin ja tulimme tutuiksi, minkä seurauksena meitä oli helpompi lähestyä niin terveyskioskissa kuin muutenkin. 

Lisäksi pidimme Benalmadenan Suomalaiset ry:n jäsenille terveysiskuja, jotka olivat noin tunnin mittaisia luentotyyppisiä tai ryhmätyöskentelyn tapaisia kokoontumisia.  Terveysiskuissa käsiteltiin ajankohtaisia hyvinvointiin ja terveyteen liittyviä aiheita, joista osa oli yhdistysten jäsenten ehdottamia ja toivomia. Luentojen aiheita olivat muistiterveys, uni ja stressi, auringon vaikutukset terveyteen, eroon omenavartalosta – tietoa vyötärölihavuudesta sekä tunneko rajasi – asiaa päihteistä. Ryhmäläiset olivat valveutuneita ja hyvin kiinnostuneita uusimmasta tutkitusta tiedosta.

Benalmadenan Suomalaiset ry:n toiminnan lisäksi kävimme kerran viikossa pitämässä kaikille avointa terveyskioskia suomalaisessa ostoskeskittymässä Centro Finlandiassa Fuengirolassa. Terveyskioskin palvelut olivat samoja mitä tarjosimme Benalmadenassakin, lukuun ottamatta kehonkoostumusmittausta. Ensimmäisellä ja toisella viikolla kioskilla oli hieman hiljaista, ja saimme houkutella asiakkaita kioskille aivan kädestä pitäen.  Lehtijutun ilmestymisen ja radiohaastattelun jälkeen saimme potin räjäytettyä ja seuraaville viikoille riittikin runsaasti asiakkaita. Mainostimme terveyskioskia myös laittomasti lyhtytolpissa, joka toimi loistavasti.

Neljännellä viikolla pääsimme järjestämään erityisen terveyspäivän erään yrityksen henkilökunnalle Fuengirolassa. Terveyspäivään sisältyi erilaisia luentoja terveyteen ja työhyvinvointiin liittyvistä aiheista, sekä mahdollisuus tehdä erilaisia terveyteen liittyviä mittauksia. Tapahtumapäivän lisäksi järjestimme erillisenä päivänä työntekijöille mahdollisuuden varata kahdelta terveydenhoitajaopiskelijalta yksilöaikoja, jos esimerkiksi mittausten pohjalta nousi tarve saada yksilöllisempää ohjantaa. 

Kokonaisuudessaan terveyspäivä sekä yksilöohjauspäivä olivat onnistuneet ja asiakaskuntaa riitti. Päivistä saatu palaute oli positiivista ja yrityksen työntekijät olivat tyytyväisiä. Alustavan keskustelun pohjalta TAMKin opiskelijat saavat myös tulevaisuudessa pitää terveyspäiviä kyseiselle yritykselle.

Viidennellä viikolla järjestimme terveystapahtuman MindBody studiolla. Siellä tarjosimme studion asiakkaille mittauksia ja riskitestejä. Joogastudion asiakkaat olivat erityisen kiinnostuneita kehonkoostumusmittauksesta ja sen antamista tuloksista sekä muusta hyvinvoinnista.

Viimeisen harjoittelupäivämme kunniaksi halusimme järjestää yhteistyössä fysioterapiaopiskelijoiden kanssa leikkimielisen BenaRace kisailun. Pidimme viittä erilaista terveyteen ja hyvinvointiin liittyvää rastia, mm. muistiterveyteen ja alkoholin käyttöön liittyen. Benalmadenan suomalaiset kiersivät rasteja kolmen hengen joukkueissa. Pisteitä sai niin nopeudesta kuin rastin suorituksesta, jotta jokaisella joukkueella oli yhtä suuret mahdollisuudet voittaa himoittu BenaRace mestaruus. Huikeaan kilpailuun oli hyvä lopettaa mukava ja antoisa harjoittelu Benalmadenassa. 

Vaihto opetti meille paljon uusia asioita, kuten myös asiakkaillemme. Harjoittelu sujui siis hyvin kaikkien kannalta.

Teksti ja kuvat: Miia, Henna, Reetta ja Hanna 12th