Vaihdossa Vietnamissa keväällä 2017

Vaihdossa Vietnamissa 28.2-2.6.2017

Miksi Vietnam? Miten sinä sinne asti? Osataanko siellä puhua englantia? Eikö sinua pelota yhtään? Minkälainen sairaanhoito kulttuuri siellä on? Nämä olivat ehkä ne yleisimmät ihmetystä aiheuttaneet asiat muissa, kun kerroin lähteväni vaihtoon Vietnamin pääkaupunkiin Hanoihin. Olen täällä 3 kuukautta käytännön harjoittelussa. Ensimmäisen kuukauden postoperatiivisella osastolla ja loppu kaksi kuukautta on jaettu akuuttiosastolla työskentelyyn ja tehohoitoon. Opiskelen tällä hetkellä toista vuotta sairaanhoitajaksi TAMK:ssa.

Kerron tässä jutussa hieman omista kokemuksistani vaihdon ollessa puolessa matkaa. Ohjaajani minun vaihdon ajan on Giang, neljännen vuoden sh- opiskelija, joka on puolestaan itse ollut viime syksynä TAMK:ssa harjoittelussa kolme kuukautta. Vietnamissa on tyypillistä, että vaihto-opiskelijaa ohjaa opiskelija, koska hoitajilla ei ole resursseja ohjata opiskelijoita kiireen (ja kielitaidon puutteen) vuoksi.

Noista kysymyksistä ja ihmetyksen aiheista; eli miksi Vietnam? No miksi ei, olen aiemmin matkustanut Thaimaassa ja pidin aasialaisesta kulttuurista, mutta huomasin melkein välittömästi, ettei Vietnamin kulttuuri ihan sama ole. Vietnam ei ole vielä ns. niin turistisoitunut maa kuin naapurinsa ja vaalea tukkainen, pitkä (paikallisten naisten keskipituus päälle 150cm, miesten päälle 165cm) vaaleaihoinen nainen aiheuttaa usein hyvin intensiivistä tuijottelua, johon saa tottua. Otin jo ennen matkaa asenteen, että minulla ei ole sen kummempia ennakkoluuloja tai odotuksia lähtiessäni Vietnamiin kuin, että otan vastaan tulevan avoimesti ja hymyilen paljon. Olen todennut, että tämä asenne on toiminut ja paikallisten kanssa hymyillään puolin ja toisin, vaikkei samaa kieltä puhutakaan.

Miten minä tänne asti lähdin? No ehkä juuri siksi, että halusin kokea jotain aivan erilaista, uutta ja ihmeellistä, mitä Suomessa en pääsisi kokemaan. Tämä toive on kyllä toteutunut paremmin kuin hyvin. Olen ollut ajoittain hyvin hämmentynyt ja ihmetellyt asioita, mutta en vaihtaisi kyllä päivääkään. Pääsin kuukauden aikana postoperatiivisella osastolla kanyloimaan, ottamaan verinäytteitä, pistämään ihon- ja lihaksen sisäisiä injektioita, laimentamaan lähinnä antibiootteja (joita käytetään paljon), antamaan lääkkeen iv:sti, mittaamaan verenpainetta manuaalimittarilla, poistamaan nenämahaletkun ja katetrin sekä hoitamaan haavoja. Ja näitä hoitotehtäviä sai tehdä useita kertoja päivässä, mikä oli opettavaista. Vietnamissa on tyypillistä, että suurin osa lääkityksestä menee iv:sti, joten melkein poikkeuksetta jokaisella potilaalla on kanyyli.

Akuuttiosasto, jossa tällä hetkellä olen, on toisessa sairaalassa, joka ei ole Giangin ja hänen luokkalaistensa ”kotisairaala”, mikä tarkoittaa sitä, että aivan niin paljon ei saa tehdä, kuin kotisairaalan opiskelijat. Paljolti olen tarkkaillut, mutta vähän jo päässyt tekemäänkin. Uusia asioita osastolla on ekg:n ottaminen, intuboinnin seuraaminen ja erilaista hoitoa vaativat potilaat sekä kiire. Viimeisin on ehkä yksi syy siihen, etten saa tehdä niin paljon, koska kaikki on tehtävä nopeasti ja itse en osaa asioita vielä niin hyvin, että toimintani olisi samalla nopeaa ja sujuvaa. Täällä on myös hyvin tyypillistä, että kun yksi tekee jotain toimenpidettä, katsoo kuusi ihmistä samaan aikaan toimintaasi, joten paineensietokykyä tarvitaan.

Englannin osaamisesta sanoisin, että suurimmalla osalla paikallisista ja opiskelijoista englannin kielen taito on melko heikko; osa ymmärtää, jos puhuu hitaasti, mutta aina ei silloinkaan. Moni on sanonut, että heillä on heikko sanasto, joten puhuminen ja sanojen ymmärtäminen on hankalaa. Englantia opetetaan koulussa, mutta siihen ei panosteta samalla tavalla kuin Suomessa eivätkä paikalliset kuule englantia esim. televisiostakaan. Ohjaajani Giang puhuu ja ymmärtää englantia sujuvasti ja hän kertoi opiskelleensa kieltä itsenäisesti noin vuoden. On onni, että ohjaajani puhuu englantia, koska muuten oleminen ja tekeminen sairaalassa olisi todella hankalaa, koska moni hoitaja tai lääkäri ei puhu englantia joko lainkaan tai hyvin vähän. Välillä harmittaa, kun en voi kommunikoida potilaiden kanssa, muuten kuin hymyilemällä ja koen, että jonkinlainen vietnamin kielen taito olisi ihan hyödyksi.

Sitten sairaanhoitokulttuurista Vietnamissa. Kuten voi olettaa, on se todella erilainen kuin Suomessa. Kokoan suurimpia eroja tähän alle oman kokemukseni ja näkemykseni pohjalta.

Ruuhka. Jos henkilöllä on tarve tavata lääkäri, hän jonottaa sairaalalla saadakseen vuoronumeron, joten jonottamaan voi joutua useita tunteja päivästä. Sairaalan ulko- ja sisäpuolella on satoja ihmisiä odottamassa vuoroaan, joten ruuhka sairaalalla ei ole mitenkään outoa. Henkilö ei siis voi puhelimitse varata aikaa lääkärille ja aika on aina lääkärille, ei hoitajalle, koska täällä hoitajat eivät tee ns. hoidon tarpeen arviointia potilaalle ja ohjaa sitä kautta lääkärille. Potilas myös maksaa kaikista hoitotarvikkeista/lääkkeistä, mitä hän sairaalahoitonsa aikana tarvitsee, joten hyvä vakuutus on tarpeellinen.

Yksityisyys. Lähinnä tämän puute oli alussa suuri yllätys/ ihmetys itselle. Ei verhoja yleensä osastolla ja sängyt vieri vieressä. Postoperatiivisella osastolla sänkypaikkoja 15, jos matkasängyt lasketaan, niin noin 17 ja yleensä yhtään sänkyä ei ole tyhjänä. Akuuttiosastolla olen laskenut, että jonain päivänä on ollut noin 20 potilasta samassa tilassa, mutta potilastilanne vaihtelee paljon päivästä riippuen. Hoitotoimenpiteet tehdään kaikkien näkyvillä, mutta ei tämä tunnu potilastakaan haittaavan. Potilaiden luona kiertää lääkäri opiskelijoiden kanssa ja potilaan hoitoon liittyvistä asioista puhutaan avoimesti potilastovereiden kuullen.

Sairaanhoitajan toimenkuva. Sh:n työtehtävät eroavat suomalaisesta aika paljon. Sairaanhoitajaksi opiskellaan yliopistossa ja sairaalakulttuuri on hyvin hierarkinen ja opiskelijalla ei ole paljoakaan sanavaltaa ja hoitajia ja lääkäreitä kuunnellaan tarkasti. Lääkärit opettavat ja ohjaavat sh- opiskelijoita, mikä on tyypillistä täällä. Opiskelija toimii kuitenkin hyvin omatoimisesti osastolla eikä häntä varsinaisesti kukaan ohjaa/valvo. Vietnamissa sh saa ottaa valtimoverinäytteen ja myös opiskelijat tätä harjoittelevat. Defibrillaattoria saa käyttää vain lääkäri, eikä sh- opiskelijoille sen käyttöä koulussa opeteta. Sh ei tee Vietnamissa ollenkaan perushoidollisia toimenpiteitä, vaan sen hoitaa potilaan omaiset ja omaisia näkee päivittäin potilaiden luona.

Käsihygienia. Tämä, kuten muukin hygieniataso ei ole kuin Suomessa. Suuri järkytys itselle oli ensimmäisenä päivänä, kun pesin käteni, ei käsipyyhepaperia ollut missään ja paperia harvoin on saatavilla. Myös saippua on usein loppu. Käsidesipulloja oli käytävillä, mutta ne olivat valitettavan usein tyhjiä. Postoperatiivisella osastolla hanskoja ei käytetty, kun laitettiin injektio tai kanyloitiin/ otettiin verinäyte. Itse sain käyttää hanskoja, mutta sitä hieman ihmeteltiin. Akuuttiosastolla hanskoja käytetään enemmän, koska potilaita ei tunneta niin hyvin. Yksi opiskelija sanoi minulle, että desinfioin käsiäni jatkuvasti, johon sanoin, että Suomessa käsihygieniassa ollaan todella tarkkoja.             

 Lueskelin tässä vaihdon aikana toisen sh- opiskelijan kokemuksia hänen vaihdostaan Hanoissa ja täytyy sanoa, että ihan kuin olisi ollut omia ajatuksia, joita luin. Pystyin samaistumaan täysin ja tiesin, mistä hän puhui, koska itse olen kokenut saman. Ihmetyksen aiheita on matkaan mahtunut paljon, mutta kaikkea ei pysty kirjallisesti tuottamaan. Ajattelen, että Vietnam kokonaisuudessaan on koettava itse, että tietää täysin, mistä puhutaan, koska sen verran on kulttuurieroja Suomen kanssa. Lopuksi haluan sanoa, että vaikka ihmetyksen ja kummastelun aiheita on ollut, ei se ole negatiivinen asia, vaan koen näkemykseni laajentuneen ja olen saanut paljon lisää oppeja. Ja vastauksena vielä tuohon kysymykseen, että eikö sinua pelota, niin kyllä pelotti ja jännitti lähteä, mutta en kadu hetkeäkään, että lähdin. Uskon, että enemmän olisi harmittanut, jos en olisi lähtenyt!

Aurinkoista ja lämmintä kesän odotusta!

Henna Hakkarainen

Orientation weeks for nursing exchange students 8.-19.2.2016

"Hei hei" to our family and friends!

Today we have said goodbye to our family and friends. We are starting a new experience in Tampere (Finland). We are going to stay 3 months meeting new people and learning the health care and culture of this country.

It has been hard to say goodbye to those who we love but we know that this experience will change our life, we will grow up and have so much fun. Because of that we won’t remember those who we have left behind...
 

Orientation starts!

Today we have met our coordinator Marika Kyllönen. She has given to us some information about Tampere and what we have to do while being here. But the most important is that we have had the first contact with our Erasmus mates. 

Health care and social service systems of Finland

Today we had the chance to meet our nursing teachers Sanna Laiho and Elina Botha. They introduced us the exchange programme. It has been a very interesting day because we didn’t just talk about Finland; we also have shared information about the health systems from the home countries of our class mates. Also today we had met the senior nursing students and they have made us a tour around TAMK, so we won’t get lost during our exchange programme. 

 

Medication calculation exam and clinical skills

Today we had an exam. We were a little nervous, but then we realised that we could get a good qualification because we had made this before. The coolest part is that we were in a class where we found an ambulance! After that, we went to practice some clinical skills and we discovered that there were some differences between Finland and our home countries.
 

 

 

 

Multicultural nursing care and Tampere city tour

Today we had the first contact with the students of the first year nursing degree. Elisa Airikkala gave us a lecture in multicultural nursing. We had to explain three things about us and then show to each other how the birds sing in our countries. It was very curious because the sings were very different in each country. After that, we made some groups of 5 persons each one and then we perform three cases. These cases were based on health typical situation but we couldn’t speak in English, so we had to communicate with each other using drama.

In the afternoon, the senior students took us for a tour around Tampere. It was great because we had the chance to go to Hotel Torni to have a coffee, the views were awesome! After that, we went to

Vapriikki (Tampere’s museum). We have seen the ice age animals, some precious stones,  strange animals, the history of Tampere…

 

Karaoke night

 

The classes are not the only unique things that we do with our class mates. We also have some fun after the university. We went to a karaoke and we sang some songs together like Mamma mia! There were Finnish people in the karaoke, so we had a good time hearing them singing in ‘’suomea’’.

 

 

 

 

 

Seminar day

 

Today we have shown our patriotic feelings and how proud we are about our countries. We have presented the most typical things of each country to the class mates, and some Finns students. Also they show us some typical food, expressions, costumes, famous places, sports … We have learnt a lot from them!!!

Northern lights!

 

After few days of searching the northern lights, we had the chance to see them. What a beautiful phenomenon! At last, it was one of the most important reasons why we have chosen Finland as a destination for our Erasmus.

First aid and ergonomic skills

Today we have practiced our ergonomics with Liisa Mannisenmäki and first aid skills with Tuija Rasku. We have practiced it in our home country university, but the chance to practice it with the physiotherapy students was good because they have given to us some tips to improve it.

Get ready for practical placements!

 

Today was the last day of our orientation week. We have made groups of exchange students and Finns students. The objective of that was working together to build a tower using spaghettis, tape, a marshmallow and thread. It was a great time! In the afternoon we went to see our placements with the senior students. They have shown us, where to take the clothes, where to change, and everything, so on Monday we know where to go and move around the hospital.

We want to thank the teachers and coordinators for these two orientation weeks. We have learned a lot about different issues around from different countries. We know that they have spent a lot of hours to prepare the classes and give us quality education.

What a night at Union disco!

 

Tonight we have gone to a discotheque called Union. There was a party of Erasmus students.

After that, we saw how the love was in the air!

Authors:

Nursing students Elisabet Ferrando Sanchez and Georgina Ros Brasó from Spain

Opiskelijaprojektissa syntyy monikulttuurisia videoita

Esittelykierros

Terveyspalvelut on mukana Erasmus+ rahoitteisessa Communication for Professionals -Nursing hankkeessa. Hankkeen tarkoituksena on tuottaa monikielinen oppimisympäristö hoitotyön sanaston opiskeluun sairaanhoitajille. TAMKista on mukana Terveyspalveluista kaksi lehtoria, Taru Lehtimäki ja Sanna Laiho ja  TAOKista suunnittelija Jarno Tolonen. TAMKin tehtävänä projektissa on tuottaa videomateriaalia kirjallisen materiaalin havainnollistamiseksi sekä pohtia pelillistämisen näkökulmia.

Videon kuvaustilanne

Hankkeen tavoitteena on tukea maahanmuuttajataustaista koulutusta ja täydennyskoulutusta ja edesauttaa työllistymistä kielellisistä haasteista huolimatta. Hankkeen osana toteutuu vuoden kestävä opiskelijaprojekti, jossa suomalaiset hoitotyön opiskelijat ja belgialaiset kielen ja viestinnän opiskelijat tuottavat yhteistyössä videomateriaalia hoitotyön tilanteista. TAMKista mukana on seitsemän opiskelijaa: Anna Harju, Mikael Juoperi, Jasmin Kulmala, Nea Koisio, Laura Kovanen, Noona Hult ja Eeva Hokkanen. Toukuussa 2015 järjestettiin belgialais-suomalainen työpaja Tampereella, johon osallistui Antwerpenistä kaksi opettajaa ja kuusi opiskelijaa. Intensiivinen yhteistyö oli opiskelijoille innostavaa ja varsin tuottaisaa.

Raportilla

Syyskuussa 2015 järjestettiin toinen työpaja Antwerpenissä Belgiassa. Lyhyeen Erasmus+ vaihtoon osallistui viisi opiskelijaa ja kaksi opettajaa TAMKista. Antwerpenistä osallistui Universiteit Antwerpenin kielen ja viestinnän opiskelijoita, sekä Artesis Plantijn Hogeschoolin hoitotyön opiskelijoita. Hoitotyön opettaja Johan Bosmans järjesti kuvaustiloiksi hoitoluokkia uudella, vastavalmistuneella kampuksella. TAMKin hoitotyön opiskelijat hyödynsivät hoitotyön sisältöosaamistaan vastuullisesti ja työskentelivät vaivatta monikulttuurisessa ryhmässä englannin kielellä. 

Videon teko oli hauskaa!

Lisätietoa projektista:

http://www.nursingonthemove.eu/?lang=it
 
https://www.facebook.com/comforpro?fref=ts

Teksti ja kuvat: Sanna Laiho