Lyhyt Vaihto Pietarissa lokakuussa 2012

Intensiivikurssin 2012 osallistujat:

-           TAMK:   Neljä opiskelijaa Terveyden edistämisen koulutusohjelmasta (YAMK)

-           TAMK:  Neljä gerontologian suuntaavan vaiheen sairaanhoitaja opiskelijaa

-           TAMK/Sastamalan aikuiskoulutus: Kuusi ensimmäisen vuoden sairaanhoitaja opiskelijaa (yksi sairastunut; toimitti sairaslomatodistuksen matkaa edeltävänä päivänä)

-           SeAMK: Kolme geronomi opiskelijaa

Opettajat:

-           TAMK: Varpu Lipponen ja Gitte Taulo

-           SeAMK: Sirkka-Liisa Palomäki

Tulkki:   Sairaanhoitaja Inna Lumilehto

Kävimme Pietarissa opintomatkalla yhden viikon ajan syksyllä 2012. Viikko oli sisällöltään tiivis, mutta erittäin antoisa. Matka sisälsi tutustumiskäyntejä yliopistoon, sotalääketieteelliseen tiedekuntaan, pienen kylän terveysasemaan, eliittivanhainkotiin luomutiloineen ja prenataalikeskukseen. Näiden lisäksi näimme myös monia kulttuurinähtävyyksiä ja saimme kokea elämyksellisen venäläisen baletin.

Joutsenlampi Pietarissa

Maanantai 1.10

Kävimme tutustumassa yksityiseen terveydenhuoltoalan ammattikorkeakouluun. Saimme paljon arvokasta tietoa sairaanhoitajan palkasta, arvostuksesta sekä kouluttautumismahdollisuuksista. Venäjällä kuten Suomessa ei ole tapana keskustella palkka-asioista julkisesti, mutta saimme kuitenkin selville, että sairaanhoitaja voi itse vaikuttaa palkkansa suuruuteen kouluttautumalla lisää ja hakeutumalla vaativimpiin työpaikkoihin. Suomessa yhtä suurta vaikuttamisen mahdollisuutta ei ole, tosin Suomessa peruspalkat ja arvostus ovat huomattavasti korkeammalla kuin Venäjällä.

Koska tutustumamme koulu oli yksityinen, maksaa se opiskelijoille. Rahan vastineeksi he saavat paremmat kouluttajat sekä uusimman, ajanmukaisen tiedon. Suomessa kaikilla on oikeus samanlaatuiseen, hyvään oppiin eikä rahalla pitäisi olla merkitystä saadun opin laatuun tai tuoreuteen. Venäjällä rahalla saa parempaa ja enemmän, jos sitä löytyy tarpeeksi.

Sotalääketieteellisen tiedekunnan auditorio

Tiistai 2.10

Tänään tutustuimme Pogin kylässä sijaitsevaan terveysasemaan sekä yksityiseen vanhainkotiin. Vierailulla huomasi kunnallisen ja yksityisen palvelujen puitteiden eron. Terveysasemaa pyöritti yksi nainen, sairaanhoitaja apunaan. Vastuualueena heillä oli seitsemän pienen kylän asukkaat, noin 500 ihmistä. Koulutukseltaan hän oli ylemmän sairaanhoitajatutkinnon suorittanut juristi. Hänellä on reseptinkirjoitusoikeus muihin, muttei huumelääkkeisiin. Terveysasemalla saa kaikki samat palvelut kuin Suomessa terveyskeskuksissa vaikka siellä ei lääkäriä olekaan. Pienellä terveysasemalla työskentelevät sairaanhoitajat ovat rautaisia ammattilaisia, heidän on hallittava jokainen osa-alue vauvan terveystarkastuksista vanhusten vaivoihin asti. Terveysaseman johtajaa on pakko ihailla hänen ammattitaitonsa johdosta, toivottavasti yllän joskus edes puoleen hänen tietotaidostaan.

Toinen tiistaipäivän vierailukohteista oli yksityinen maksullinen vanhainkoti, Sofian koti, joka oli tarkoitettu varakkaille vanhuksille.     

Sofian vanhainkoti

Keskiviikko 3.10

Keskiviikkona kävimme tutustumassa Pietarin ensimmäiseen Hospikseen eli saattohoitokotiin. Sen oli perustanut 1.10.1990 isä, jonka tytär kuoli syöpään. Hospiksen perustaminen onnistui, koska Leningradin kaupunki antoi luvan, ja tukensa hankkeelle antoi kaksi vaikutusvaltaista ihmistä.

Keskustelua tulkin välityksellä osastonhoitajan kanssa

Aluksi hospis toimi vanhassa, 1893 rakennetussa, huonokuntoisessa hirsirakennuksessa. Kaksi vuotta sitten avattiin pihapiiriin uusi, ajanmukainen rakennus. Uudessa rakennuksessa on kiinnitetty huomiota viihtyvyyteen. Tiloissa on mm. talvipuutarha, jossa on kukkia ja jopa pari kilpikonnaa sekä akvaario kaloineen. Kirjastoon henkilökunta on tuonut omia kirjoja luettavaksi ja lainattavaksi.

Hospiksen ideologia on sama kuin Pirkanmaan saattohoitokodin; Jos et voi lisätä päiviä elämääsi, lisää elämää päiviisi.

Torstai 4.10

Prenataalikeskus Pietarissa oli torstain vierailukohde. Paikkaa oli alettu rakentamaan v.2008, ja rakennus oli valmistunut kahdessa vuodessa, päivittäin työtä oli tehty 12-16 tuntia. Hoitohenkilökunta oli päässyt vaikuttamaan projektiin, ja heidän tarpeensa oli otettu hyvin huomioon. Rakennus vaikutti huippumodernilta. Paikka kuuluu osana isoon yliopistokeskukseen. Siellä saa monenlaista äitiyteen liittyvää hoitoa, mm. autetaan äitejä, jotka tarvitsevat hedelmöityshoitoa, tehdään raskausseulontoja riskiraskauksien löytämiseksi, ja seurataan ja hoidetaan kaikenlaisia riskiraskauksia, joissa esim. äidillä on jokin siirrännäinen, tehty iso leikkaus yms. Kaikesta kerätään arvokasta tietoa toiminnan kehittämiseksi. Joukkoon otetaan myös normaalisynnyttäjiä. Laitos on valtion omistuksessa. Potilaita tulee kolmesta eri kunnasta. Tarkoitus on tässä laitoksessa seurata perhettä myös synnytyksen jälkeen; lapset ja äidit ovat siten asiakkaina läpi elämän.

Prenataalikeskus

Pietariin tekemä opintomatkamme oli ainutlaatuinen tilaisuus tutustua Venäläiseen kulttuuriin, erilaisiin hoitokoteihin ja laitoksiin, työkäyntäntöihin ja –tapoihin. Saimme kuulla suomeksi miten paikoissa toimittiin ja mitkä ideologiat ohjasivat toimintaa. Tämä auttoi ymmärtämään syvällisesti venäläistä hoitokulttuuria.

Hyvyyden sisaren työasu

Venäjällä työpaikoilla ja työn tekemiseen vaikuttavat vahvasti uskonto ja isänmaallisuus. Henkilöpalvontaa oli hieman havaittavissa – tosin ihan syystäkin, historiassa vaikuttaneiden monien suurmiesten kohdalla. Suomessa nämä asiat eivät näy yhtä selvästi jokapäiväisessä työssämme.

Kokonaisuudessaan kokemuksemme matkan annista on erittäin positiivinen ja asiat, joita näimme ja koimme matkan aikana saatamme viedä tulevaisuudessa suomalaisiin hoitokäytäntöihin.