Vaihto Pietarissa 30.9–6.10.2012 (Opiskelijat)

Intensiivikurssin 2012 osallistujat:

-           TAMK:   Neljä opiskelijaa Terveyden edistämisen koulutusohjelmasta (YAMK)

-           TAMK:  Neljä gerontologian suuntaavan vaiheen sairaanhoitaja opiskelijaa

-           TAMK/Sastamalan aikuiskoulutus: Kuusi ensimmäisen vuoden sairaanhoitaja opiskelijaa (yksi sairastunut; toimitti sairaslomatodistuksen matkaa edeltävänä päivänä)

-           SeAMK: Kolme geronomi opiskelijaa

Opettajat:

-           TAMK: Varpu Lipponen ja Gitte Taulo

-           SeAMK: Sirkka-Liisa Palomäki

Tulkki:   Sairaanhoitaja Inna Lumilehto

Keväällä 2012 kyseli opettaja halukkuuttamme lähteä vaihtoon Pietariin viikoksi. Mielenkiintomme mahdollista nopeata vaihtoa kohtaan heräsi ja ilmoittauduimme lähtijöiksi mukaan matkalle.

ENSIMMÄINEN PÄIVÄ 30.9.2012

Sunnuntaina aloitimme matkamme kohti Pietaria. Sovimme tapaavamme koko porukan Tikkurilan asemalla ja juna kohti Pietaria lähti klo:10.16. Matka ei pitkään kestänyt ja pian huomasimmekin kirjautuvamme sisälle hotelli Moskovaan. Ensimmäinen päivä Pietarissa kului ihmetellessä suurta 7,5miljoonan asukkaan kaupunkia. Palaverissa kävimme läpi tulevaa ohjelmaa ja aikataulua. Lisäksi teimme työnjakoa emännöinneistä ja isännöinneistä. Keskenämme teimme työnjaon siitä, että vuoropäivinä toinen kirjaa muistiinpanot ja toinen ottaa valokuvat eri kohteissa. 

St. Petersburg

TOINEN PÄIVÄ 1.10.2012

Kävimme tutustumassa Pietarin ainoassa yksityisessä yliopistossa, joka ei ole valtion rahoittama vaan toimii omavaraisesti. Yliopistoon kuuluu neljä tiedekuntaa: sairaanhoito, lääketiede, hammashoito ja farmasia. Tapasimme yliopiston johdon ja heiltä saimme kuulla yliopiston toiminnasta ja kysellä sairaanhoitaja koulutuksesta. Oppaanamme toimi yksi yliopiston opettajista Natalia. Ajatuksia meissä herätti kuinka suuri sairaanhoitajien pula Pietarin alueella on ja lähihoitajien lähes kokonaan puuttuminen herätti myös kysymyksiä. 

Pietarin yliopisto

KOLMAS PÄIVÄ 2.10.2012
Kävimme tutustumassa terveysasemaan, joka sijaitsee noin tunnin ajomatkan päässä Pietarista. Vastaanottamassa meitä siellä oli hymyilevä Olga, joka toimii terveysasemalla välskärinä. Terveysaseman hoidettavaksi kuuluu seitsemän pientä kylää, joissa yhteensä asuu n.500 ihmistä. Puitteet terveysasemalla olivat melko vaatimattomat, mutta heidän mittapuussaan hyvät. Ajatus siitä, että yksi ihminen hoitaa kaiken tuntui melkoisen haastavalta. Yksi ihminen hoitaa täällä kuitenkin kaiken vauvasta vaariin ja hätätapauksessa jopa avustaa synnyttämisen. Päällimmäisenä meille jäi terveysasemasta lämmin ja helposti lähestyttävä kuva

Pogin kylän terveysasema

NELJÄS PÄIVÄ 3.10.2012 
Hospis on ensimmäinen hoitokoti syöpäpotilaille, joita nyt on kaiken kaikkiaan 13. Hospis on valtion ylläpitämä. Se on avattu 1903 ja uudisrakennus vanhan viereen on avattu 2010. Ajatus hospiksen perustamisesta syntyi isälle, jonka tytär sairastui ja kuoli syöpään. Hospiksessa on 50 potilaspaikkaa, joista 40 on kokoaikaisia ja 10 lyhytaikaisia paikkoja. Keskimääräinen hoitoaika on 28 päivää ja potilaiden keski-ikä on noin 60vuotta. Samoissa tiloissa toimii myös kotisairaanhoito potilaille joilla syöpä on edennyt jo neljänteen vaiheeseen. Työpäivät hoitajilla hospiksessa ovat 24 tuntisia ja osa tekee vain päivävuoroa. Hospiksessa panostus henkilökunnan jaksamiseen oli mielestämme aivan eri luokkaa mitä meillä Suomessa ja myös ajatus 24 tuntisista työvuoroista ja sen jälkeen tulevista vapaapäivistä kuulosti hyvältä.

Hospiksen sisäänkäynti

VIIDES PÄIVÄ 4.10.2012 
Perinataalikeskusta on aloitettu rakentamaan 2008 ja hoitajat ovat olleet mukana tuolloin fyysisesti rakentamisessa, jonka johdosta sairaalasta on saatu toiminnaltaan parempi. Rakentaminen saatiin päätökseen 2010. Keskus on iso ja ainutlaatuinen ja kuuluu osana yliopistolliseen keskukseen. Potilaita tänne tulee kolmelta eri taholta, raskaana olevat, hedelmöityshoitoa tarvitsevat ja synnyttäneet.

 

Perinataalikeskuksen pääsisäänkäynti

KUUDES PÄIVÄ 5.10.2012

Opintomatkan lopussa kävimme tutustumassa myös Pietarin linnassa, joka oli erittäin vaikuttava ja hieno kokemus kera 200 kultapatsaan.

Pietarin linna

SEITSEMÄS PÄIVÄ 6.10.2012
Hyvin antoisan ja vaiherikkaan viikon jälkeen oli aika astua Allegroon ja siirtyä takaisin arkeen, jota matkan johdosta arvostaa ehkä hieman enemmän.

Kaupunki joka ei lepää koskaan

Kokonaisuudessaan matka oli antoisa ja oppiminen kulttuurien välisistä eroista oli rikastuttava kokemus. Ryhmä joka meitä oli matkalla mukana, oli ikähaitariltaan mukavan laaja erilaisten kokemusten jakamisen kannalta, mutta myös ajatusmaailmat eivät aina kohdanneet täysin mutkattomasti. Lopulta kaikki ongelmat, joita muodostui, saatiin ratkaistua hyvässä hengessä. Toki on luonnollista, että näin isossa ryhmässä mielipide eroavaisuuksilta välttyminen on mahdotonta. Erot joita osallistujilla oli oman opiskelun tämän hetkisestä tilanteesta, olivat melko suuria. Tämä aiheutti toisinaan meille tunteen, siitä olimmeko vasta aloittaneina opiskelijoina jotenkin huonompia, kuin nämä pidemmälle edistyneet opiskelijat. Ryhmänkoko yleisesti ottaen oli ehkä liian suuri, ajatellen tutustumiskohteiden esittelyjä ja ryhmissä työskentelyä, viikko kun on kuitenkin melko lyhyt aika, verrattuna normaaliin vaihto-opiskeluun. Viikko yleisesti ottaen sujui hyvin ja siitä itselle jäi fiilis, että tätä kokemusta en vaihtaisi pois.

Sastamalan tiimi