VOO, eli "vastuuta ottamalla opit" -harjoittelumenetelmä antaa mielestämme opiskelijalle kokonaisvaltaisemman kuvan hoitotyön toteutuksesta ja antaa paremmat valmiudet itsenäiseen työskentelyyn tulevana sairaanhoitajana. Suoritimme VOO-jaksomme Taysin RS1-osastolla. Sen toteutuksessa oli mukana neljä opiskelijaa ja neljä päätoimista sairaanhoitajaohjaajaa.
Harjoittelumenetelmän tarkoituksena on, että opiskelijat pohtivat ja suunnittelevat hoidon toteutusta yhdessä ja pyytävät neuvoa ensisijaisesti toisiltaan. Jokaisessa vuorossa opiskelijoilla on myös yksi yhteinen ohjaaja, jolta voi tarvittaessa kysyä neuvoa.
Alussa ohjaajat neuvoivat ja ohjasivat enemmän, mutta tietojen ja taitojen karttuessa vastuu potilaiden hoidosta siirtyi opiskelijoille. Opiskelijoilla oli oma kanslia, jossa asioita pääsi miettimään rauhassa muiden opiskelijoiden ja ohjaajan kesken.
Alussa ohjaajat neuvoivat ja ohjasivat enemmän, mutta tietojen ja taitojen karttuessa vastuu potilaiden hoidosta siirtyi opiskelijoille. Opiskelijoilla oli oma kanslia, jossa asioita pääsi miettimään rauhassa muiden opiskelijoiden ja ohjaajan kesken.
VOO-hankkeena toteutettu harjoittelu oli erittäin opettavainen ja ammattitaitoa kasvattava harjoittelu. Potilasta tuli hoidettua kokonaisvaltaisesti ja tuli itse ajateltua sitä, miksi toimin juuri näin.
Opiskelijat saivat enemmän vastuuta potilaista ja pääsivät paremmin mukaan potilaiden hoitoon, tulotilanteesta kotiutukseen. Potilaiden kokonaisvaltainen hoito, aina osastolle vastaanottamisesta jatkohoitoon siirtymiseen, tuli tutuksi. Harjoittelun aikana itsevarmuus omaan tekemiseen lisääntyi huomattavasti.
Opiskelijat saivat enemmän vastuuta potilaista ja pääsivät paremmin mukaan potilaiden hoitoon, tulotilanteesta kotiutukseen. Potilaiden kokonaisvaltainen hoito, aina osastolle vastaanottamisesta jatkohoitoon siirtymiseen, tuli tutuksi. Harjoittelun aikana itsevarmuus omaan tekemiseen lisääntyi huomattavasti.
Ryhmässä toimiminen ja ongelmien ratkominen yhdessä toisten VOO-opiskelijoiden kanssa oli mukavaa ja opettavaista. Vuorovaikutustaidot karttuivat VOO-harjoittelun aikana muun henkilökunnan, potilaiden ja omaisten kanssa, sillä kaikki asiat hoidettiin todellisen tilanteen tavoin. Ohjaajien rooli oli aikaisempiin harjoitteluihin verrattuna pienempi ja lopulta he toimivat lähinnä sivustaseuraajina.
Ohjaajien kirjoittama päivittäinen palaute vuoron tapahtumista ohjasi hyvin toimintaa ja sen myötä tiesimme koko ajan millä osa-alueilla pitäisi vielä kehittyä. Pidimme VOO-harjoittelusta enemmän kuin aikaisemmista ”tavallisista” harjoitteluista ja koemme oppineemme todella paljon jakson aikana syöpäpotilaiden hoidosta. Osastolla meidät otettiin todella hyvin vastaan ja olimme osa työyhteisöä. VOO-harjoittelu oli toteutettu osaston puolesta todella hyvin ja meille oli järjestetty oma huone ja tietokoneet työrauhan varmistamiseksi.
Mielestämme VOO-harjoittelumenetelmää tulisi käyttää jokaisessa harjoittelupaikassa. Opiskelijat pääsevät tekemään itse asioita ja itse tekemällä oppii kaikista parhaiten. Vastuu potilaan hoidosta lisää myös opiskelijan tarvetta ymmärtää mitä on tekemässä ja miksi kyseinen asia tehdään. Tämä harjoittelu antoi paljon eväitä työelämään, rohkeutta, kriittisyyttä omaa työtä kohtaan, osaamista ja sairaanhoitajan ammattiin kasvamista. Tällaista harjoittelua suosittelisin kaikille syventävässä vaiheessa oleville opiskelijoille!
Opiskelijat tarttuivat tähän harjoittelun tarjoamaan mahdollisuuteen ennakkoluulottomasti ja innokkaasti. Opettajana oli ilo seurata heidän toimintaansa.
Teksti: sairaanhoitajaopiskelijat Atte Mäntylä, Emma Yltävä & Milja Köykkä sekä hoitotyön lehtori Katja Muurinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti